Kehon mittarien laskin

Tämä sivu on kokoelma yhdeksästä pienestä laskimesta, jotka muuttavat muutaman mittanauhalukeman — pituuden, painon, vyötärön, lantion, kaulan ja ranteen — yhteenvetotilastoiksi kehon koosta ja koostumuksesta. Yksikään niistä ei mittaa mitään suoraan: kaikki ovat empiirisiä kaavoja, regressioyhtälöitä pienille väestöille, jotka tuottavat yhden luvun ja luokittelevat sen (alipaino, normaali, ylipaino, lihavuus). Jokaista laskinta tulisi lukea pikaseulana, ei tuomiona — DEXA-skannaukset, vedenalaiset punnitukset ja verikokeet ovat olemassa juuri siksi, että mittanauhakaavat ovat arvioita.

BMI = paino (kg) / pituus² (m²), kaava, jonka Adolphe Quetelet kehitti 1830-luvulla ja jonka Ancel Keys elvytti vuonna 1972 nimellä "Quetelet-indeksi". WHO:n (kansainväliset) rajat luokittelevat <18,5 alipainoiseksi, 18,5—24,9 normaaliksi, 25—29,9 ylipainoiseksi ja ≥30 lihavaksi (alaluokat I/II/III: 30—34,9 / 35—39,9 / ≥40). Kiinan aikuisten lihavuuden työryhmä (COTH) käyttää tiukempia rajoja, koska aasialaisilla metabolisia komplikaatioita syntyy matalammilla BMI-arvoilla: <18,5 alipainoinen, 18,5—23,9 normaali, 24—27,9 ylipainoinen, ≥28 lihava. Esimerkillä (175 cm, 70 kg mies) BMI = 70 / 1,75² = 22,9 kg/m² — WHO:n normaalialue, Kiinan normaali.

BMR (perusaineenvaihdunta) on kalorit, joita poltetaan makaamalla paikallaan, paastossa, pimeässä huoneessa mukavassa lämpötilassa — käytännössä elinten ylläpidon ja kehon lämpötilan säilyttämisen hinta. Sivu toteuttaa kolme kaavaa: Mifflin-St Jeor (1990) on nykyaikainen oletus ja tarkin ei-lihaville aikuisille; Harris-Benedict Revised (1984) on vanhempi ja yleensä yliarvioi; WHO/FAO (1985) käyttää ikäryhmittäin paloittain vakioita. Esimerkillä (mies, 30 v, 175 cm, 70 kg) Mifflin antaa 10×70 + 6,25×175 − 5×30 + 5 = 1649 kcal/päivä, Harris-Benedict antaa 1696 kcal/päivä ja WHO/FAO (≤30 mies) antaa 1750 kcal/päivä. TDEE (päivittäinen kokonaisenergiankulutus) on BMR kerrottuna aktiivisuuskertoimella: 1,2 istuva / 1,375 kevyt / 1,55 kohtalainen / 1,725 aktiivinen / 1,9 erittäin aktiivinen. Kun BMR on 1695 ja "kohtalainen", TDEE = 2627 kcal/päivä; sivu ilmoittaa myös ±500 kcal tavoitekaistan asteittaiselle painon muutokselle (noin 0,5 kg viikossa, koska 1 kg rasvaa ≈ 7700 kcal).

Yhdysvaltain laivaston ympärysmittamenetelmä käyttää pelkkää mittanauhaa (ei pinnoja, vaakoja eikä DEXA:a): miehille rasvaprosentti = 86,010×log₁₀(vyötärö−kaula) − 70,041×log₁₀(pituus) + 36,76; naisille rasvaprosentti = 163,205×log₁₀(vyötärö+lantio−kaula) − 97,684×log₁₀(pituus) − 78,387. Esimerkillä (175 cm, kaula 38 cm, vyötärö 85 cm, mies) rasvaprosentti = 86,010×log₁₀(47) − 70,041×log₁₀(175) + 36,76 ≈ 23,5 % (aikuisten miesten keskitaso; urheilijat 6—14 %, kunto 14—18 %, keskitaso 18—25 %, keskimääräistä korkeampi ≥25 %). Naisilla luokat ovat 6—8 prosenttiyksikköä ylempänä (välttämätön 14—21 %, urheilijat 21—25 % jne.), koska naisen fysiologia sisältää enemmän välttämätöntä rasvaa lisääntymistoimintoa varten. Kaavan tarkkuus on ±3—4 % DEXA:aan verrattuna — hyödyllinen muutoksen seurantaan ajan myötä, vähemmän absoluuttisiin lukuihin.

"Yhtä ideaalipainoa" ei ole; jokainen kaava antaa eri vastauksen, koska jokainen sovitettiin eri väestölle eri tarkoitukseen. Robinson (1983): 52 kg + 1,9 kg/tuuma (mies) yli 5 jalan; Miller (1983): 56,2 + 1,41; Devine (1974): 50 + 2,3 (alun perin gentamisiiniannostukseen); Hamwi (1964): 48 + 2,7 (alun perin diabeteksen ateriasuunnitteluun). Esimerkillä (175 cm / 68,9 tuumaa, mies) neljä kaavaa antavat 68,9, 68,7, 70,5 ja 72,0 kg, keskiarvo 70,0 kg. Nykylääketiede suosii yhä enemmän kehon koostumustavoitteita (tietty rasvaprosentti, vyötärön ympärysmitta) kuin ideaalipainotavoitteita.

Vyötärö-lantiosuhde (WHR = vyötärö / lantio) erottaa omenamaisen (androidisen, vatsan rasvan) ja päärynämäisen (gynoidisen, pakaroiden ja reisien rasvan) vartalotyypin. Androidinen rasva — maksan, haiman ja suolen ympärille varastoitunut viskeraalinen rasvakudos — on aineenvaihduntaa aktiivista ja vahvasti yhteydessä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä metaboliseen oireyhtymään. Gynoidinen rasva on inerttiä. WHO:n riskirajat: miehillä ≥0,90 on kohtalainen, ≥1,0 korkea; naisilla ≥0,80 on kohtalainen, ≥0,85 korkea. Esimerkillä (vyötärö 85 cm / lantio 95 cm, mies) WHR = 0,895 (matala riski, juuri alle 0,90 kohtalaisen rajan). Mittaustekniikalla on merkitystä: vyötärö mitataan puolivälistä alimman kylkiluun ja lonkkaluun harjun välillä uloshengityksen lopussa, ei napan tai vyön kohdalta; lantio mitataan pakaroiden leveimmältä kohdalta.

Kehon pinta-ala (BSA) on kokonaisihon pinta-ala m²:nä — käytetään lääkeannostukseen (erityisesti solunsalpaajiin), palovammojen nesteresuskitaatioon ja sydämen indeksiin. Kolme kaavaa: Mosteller (1987) on yksinkertaisin ja nykyään yleisimmin käytetty — BSA = √(pituus_cm × paino_kg / 3600); Du Bois & Du Bois (1916) oli alkuperäinen allometrinen kaava yhdeksällä koehenkilöllä; Haycock (1978) käyttää eri eksponentteja ja on suositeltu vastasyntyneille. Esimerkillä (175 cm / 70 kg) kaikki kolme antavat BSA ≈ 1,847 m² (Mosteller 1,8447, Du Bois 1,8481, Haycock 1,8468 — yhteneväisyys 0,2 %:n tarkkuudella). Tyypillinen aikuisen BSA on 1,7—2,0 m²; lapsilla se on pienempi, suurikokoisilla aikuisilla suurempi.

Rasvaton kehonpaino (LBM) on kokonaispaino miinus rasvamassa — lihakset, luut, vesi, elimet, sidekudos. Boer (1984) -kaava: miehen LBM = 0,407×paino + 0,267×pituus − 19,2; naisen LBM = 0,252×paino + 0,473×pituus − 48,3. Esimerkillä (mies, 175 cm, 70 kg) LBM = 28,49 + 46,725 − 19,2 = 56,0 kg, joten rasvamassa = 70 − 56,0 = 14,0 kg, LBM % = 80,0 % (yhdenmukainen yllä olevan Navy-rasvaprosentin kanssa, joka antoi 23,5 % rasvaa ja siten 76,5 % rasvatonta — pieni ero johtuu eri yhtälölähteistä ja tavanomaisesta mittauskohinasta). LBM ennustaa perusaineenvaihduntaa paremmin kuin kokonaispaino, koska lihas on aineenvaihdunnallisesti kallista (noin 13 kcal/kg/päivä) ja rasva halpaa (noin 4,5 kcal/kg/päivä). Tästä syystä kaksi samanpainoista ihmistä voi saada hyvin erilaisen BMR:n.

Kehon frame-kokoa arvioidaan joskus yksinkertaisella suhteella r = pituus / ranteen ympärysmitta. Logiikka: pitkällä ja kapearanteisella ihmisellä on pitkät ohuet luut (pieni frame); lyhyellä ja leveäranteisella on tanakat luut (suuri frame). Tässä käytetyt rajat ovat: miehillä r > 10,4 pieni, 9,6–10,4 keskikokoinen, < 9,6 suuri; naisilla r > 11,0 pieni, 10,1–11,0 keskikokoinen, < 10,1 suuri. Esimerkillä (mies, 175 cm / 17,5 cm rannetta) r = 10,0 (keskikokoinen frame). Frame-koko vaikuttaa ihannepainon vaihteluväleihin: suurikokoisella ihmisellä on enemmän luuta ja lihasta samalla pituudella, joten "ihanteellinen" rasvaprosentti on suunnilleen sama mutta "ihanteellinen" paino on korkeampi.

• BMI ei ole kehon rasvan mittari. BMI on paino–pituus-suhde. Lihaksikas urheilija voi olla BMI:n mukaan "ylipainoinen" tai jopa "lihava" ja silti hänellä on matala rasvaprosentti. Toisaalta liikkumaton ihminen voi olla BMI:n mukaan "normaali" ja silti rasvainen ("laiha mutta rasvainen"). BMI on väestötason seula, ei yksilön tuomio.
• BMR ei ole se, mitä päivässä poltetaan. BMR on se, mitä poltetaan levossa, hereillä mutta passiivisena. Päivittäinen kokonaiskulutus (TDEE) on BMR plus kalorit, joita kulutetaan liikkumiseen, ruoansulatukseen ja lämmönsäätelyyn. Todellinen aktiivisuus lisää tyypillisesti 20–90 % BMR:n päälle.
• Navy-rasvakaava ei ole yhtä tarkka kuin DEXA. Se on useimmissa väestöissä ±3–4 % DEXA:aan verrattuna, ja huonompi hyvin matalalla (aliarvioi) tai hyvin korkealla (yliarvioi) rasvaprosentilla. Käytä sitä muutoksen seurantaan kuukausien yli, älä diagnoosiin.
• WHR-riskirajat ovat väestökohtaisia. Etelä-Aasian ja Itä-Aasian ihmisillä metabolisia komplikaatioita syntyy pienemmillä vyötärön ympärysmitoilla kuin eurooppalaisilla; WHO:n luvut ovat länsimaisia oletusarvoja.

Liittyvät työkalut: Ravitsemus & ruokavalio energiatasapainon kontekstiin (makroravinteet, kuitu, vesi), Kunto & liikunta VO₂max- ja harjoitusvyöhykkeiden tavoitteisiin sekä Kliininen lääketiede BSA:n annostelupainoon ja aineenvaihduntariskin laboratorioarvoihin.